Ainut asia maailmassa, joka on hyvän palautteen antamista vaikeampaa, on huonon palautteen vastaanottaminen. Tämän takia palaute on tärkeä ja mielenkiintoinen aihe, jota kannattaa pohtia hetki.
Palaute on käytännössä välttämätöntä oppimiselle. Ilman palautetta oppiminen on kuin samoilisi Lapissa ilman karttaa. Tarpeeksi pitkän ajan kuluessa voi päästä pitkällekin, mutta mitään varsinaisia takeita siitä minne päätyy ja koska, ei ole. Hyvä palaute on oppijalle vähän sama mitä kartta, kompassi ja kupillinen kuumaa lihakeittoa on vaeltajalle. Se ohjaa oikeaan suuntaan ja antaa voimia jaksaa.
Huono palaute taas voi johtaa harhaan, lannistaa ja turhauttaa. Huono palaute on kuin kuppi kuumaa lihakeittoa heitettynä vaeltavan kasvissyöjän kasvoille: sinällään ehkä kyllä terveellistä ja ravitsevaa, mutta sattuu perkeleesti ja mitään hyötyä siitä ei ole.
Mutta metaforat riittäkööt ja siirrytään asiaan!
Palautteen tarkoitus
Palaute on oppijalle tarkoitettua apua. Palautteen antamisella pyritään antamaan oppijalle realistinen arvio nykyisen suorituksen tasosta, osoittamaan tarvittavat jatkokehityksen kohteet ja ehdottamaan mahdollisia keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi. Erityisen hyvä palaute lisäksi kannustaa oppijaa parantamaan suoritustaan, sen mahdollistamisen lisäksi.
Palaute on aina oppijaa varten. Jos tarkoituksena on lähinnä esitellä omaa tietämystään, päästä ilkeilemään virheistä (olivat ne todellisia eli ei) tai päteä, silloin kyseessä ei ole palaute, vaan mulkkuilu. Mulkkuilu on ilmiönä huomattavasti vähemmän hyödyllistä palautteen vastaanottajalle kuin palaute, vaikka se sisältäisikin vain todenmukaisia huomioita arvosteltavasta asiasta.
Palautteen sosiaalipsykologia
Palaute on nimittäin aina herkkä paikka kaikille osanottajille. Oppija on esitellyt oman oppimistuloksensa, johon on parhaimmassa tapauksessa sijoittanut merkittävästi itseään. Palautteen vastaanottaminen on lähtökohtaisesti vaikeaa, koska panokset ovat oppijalla kovat. Tilanne on jännittävä, merkityksellinen ja epätasa-arvoinen palautteen antajan hyväksi.
Palautteen antajan on siksi lähtökohtaisesti osoitettava harvinaista hienotunteisuutta oppijaa kohtaan. "Suuri voima tuo mukanaan suuren vastuun" kuten kaikki Hämähäkkimiestä lukeneet tietävät. Palautteen antajalla on itsellä panoksena oma asiantuntemuksensa ja asemansa oppilaalle merkittävänä ja luottamuksen arvoisena henkilönä, joten palautetilanne ei ole hänenkään kannalta riskitön.
Palaute on herkkä paikka.
Palautteen muoto
Tämän takia palautteen muoto on tärkeää. Mitätöinti, tyrmääminen, epäreilu kohtelu ja oppilaan toimijuuden riistäminen käytännössä murskaavat kaikki toiveet saada palautteesta kovin suurta hyötyä irti. Näillä keinoilla epävarma palautteen antaja voi yrittää suojella itseään ja edellä mainittua omaa asiantuntijastatustaan, mutta oppijan näkökulmasta tilanne on huonoin mahdollinen. Asiattomasti annettu palaute on eksponentiaalisesti vaikeampaa vastaanotettavaa ja hyödynnettävää, kuin kohtelias palaute.
Tämä tarkoittaa harvinaisen vähän sitä, että palaute ei voisi olla suoraa tai etteikö virheistä voisi huomauttaa. Reiluus ja todenmukaisuus ovat yksiä varsin universaalisti hyvään opettajuuteen liitettyjä ominaisuuksia. Hyvä palaute on aina merkityksellistä ja tarkoituksenmukaista. Teksti voi olla kovaa, mutta sen pitää olla sitä aina aiheesta.
Toimijuuden riistäminen ansaitsee erityistapauksena ehkä vähän avaamista. Jos oppilaalle ei jätetä mahdollisuuksia puolustaa itseään tai mitään liikkumavaraa palautteen rautahäkissä, on kyseessä jotain, jota kutsun toimijuuden riistämiseksi. Sosiaalipsykologisesti tätä vältetään esimerkiksi käyttämällä minä -lauseita, välttämällä absoluuttisia totuuksia palautteessa ja tekemällä kysymyksiä. Esimerkki -osiossa palataan tähän.
Palautteen sisältö
Palautteen sisällön ja muodon vertaaminen on jonkin sortin muna-kana -ongelma. Palautteessa on aina kyse molemmista. Ilman merkittävää sisältöä palaute on täysin turhaa ja tyhjää, vaikka se olisi kuinka kauniisti muotoiltua. Hirvittävän paljon oleellisia asioita sisältävä palaute taas voi olla täysin mahdotonta vastaanotettavaa ja hyödynnettävää, jos palaute on ruokottomasti ja kaikin puolin rumasti esitettyä. Autismin kirjon oireita omaavat pystyvät mahdollisesti ottamaan tällaisen palautteen vastaan ja hyödyntämään sitä tehokkaasti, mutta kaikilta muilta se on vain liikaa vaadittu.
Palautteen sisältö keskittyy olennaiseen: hyvistä asioista kiitetään, huonoista huomautetaan. Tärkeisiin asioihin puututaan ensisijaisesti, toisarvoiset lähinnä mainitaan. Parannusehdotukset kuuluvat olennaisena osana hyvään palautteeseen.
Palautteen vastaanottaminen
Palautteen vastaanottaminen ei ole helppoa. Negatiivisen palautteen ei varsinkaan, ei vaikka se olisi muotoiltu kuinka asiallisesti ja kohteliaasti. Tässä kohtaa vastuu kuitenkin siirtyy oppijalle. Jos palaute on annettu rehellisesti, aiheesta ja tarkoituksenmukaisesti, se on velvollisuus hyödyntää. Tässäkin vaiheessa palautteen sisällöstä voi toki olla eri mieltä, mutta se on vain yksi tapa ottaa palaute vastaan.
Palautteen vastaanottaminen ei tarkoita sitä, että oppija muuttaa toimintansa välittömästi palautteen mukaiseksi. Palaute on vastaanotettu, kun sen sisältö on käsitelty, sisäistetty ja soveltuvin osin integroitu omaan osaamiseen. Joskus palaute on vain toinen mielipide, joka on mielenkiintoista kuulla. Joskus (esimerkiksi matematiikan suhteen) palaute voi yksinkertaisesti olla oikein, jolloin toiminta on pakko muuttaa sen mukaiseksi. Joka tapauksessa palaute on otettava vastaan vähintään yhtä asiallisesti, kuin se on annettu.
Palautteen antaminen ei ole helppoa. Hyvän palautteen ei varsinkaan. Tämän takia oppijalla voi nähdä olevan vahva velvollisuus yrittää hyödyntää saamansa palaute mahdollisimman tehokkaasti. Sillä ei ole varsinaisesti väliä, tarkoittaako se toiminnan muutosta palautteen mukaiseksi vai yhä vahvemmin oman päänsä pitämistä.
Esimerkkejä: Oppilas on tuonut opettajalle näytille tekemänsä pienoismallin autosta, josta puuttuu yksi rengas, liima on tuhrinut tuulilasin ja pinta on vähän naarmuilla. Pienoismalli on kuitenkin harvinaisen tarkka kopio alkuperäisestä aiheesta.
Opettaja1: "Miks sää tuot tän nyt mulle? Pinta on aivan riekaleina, miten tällaisen kehtaa kukaan tuoda näytille? Tuulilasi on myös niin rähmässä ja rengas puuttuu, että tämä auto on varmaan ollut suunnilleen samanlaisessa kolarissa, kuin mitä sun käsityön numero just nyt. Kylhän se autolta näyttää, mutta kuka tahansa nyt auton saa aikaiseksi. En mää tätä pahalla sano, mutta anteeks nyt vaan, hylsy tulee, ellet korjaa."
Opettaja2: Miks sää tuot tän nyt mulle? Tarkoitan ihan sillä, että huomaat varmaan itekin, että tätä ei vaan voi sanoa vielä valmiiksi. Tästä tulee aivan todella hieno pienoismalli, mutta ensin vain on pakko korjata toi puuttuva rengas, puhdistaa toi tuulilasi ja minusta tuo pinta kannattais maalata uudestaan. En voi päästää tätä läpi tämmöisenään, mutta kokeile vaikka tota tinneriä tohon tuulilasiin, se vois auttaa heti jo jonkin verran.
Purku: Molemmat opettajat osoittaa kaikki virheet ja antaa kiitosta hyvistä puolista, mutta tekevät sen omalla tyylillään. Ensimmäinen opettaja soveltaa mitätöintiä ja toimijuuden riistämistä monella tasolla. Ns. anteeksi pyytäminen hirveän muussaamisen jälkeen on hyvä esimerkki toimijuuden riistämisestä: "Sanoin jo sori ja että en yrittänyt olla ilkeä, miten voit olla niin pikkumainen, että vielä muka ärhentelet siinä?"
Jälkimmäinen opettaja yrittää osallistaa oppilasta ja esittää asiat omina mielipiteinään. Hän on asiantuntija, jonka ei tarvitse keulia absoluuttisilla totuuksilla, vaan hänellä on varaa esittää perusteltuja mielipiteitä. Silti asiat sanotaan niin kuin ne on: hylätty tulee, ellei asioita korjata. Lisäksi tällä opettajalla on annettavana toimintaehdotus.
Jestas mikä opettaja.
Kiitoksia mielenkiinnostanne.
TL;DR laiskoille:
Hyvä palaute palvelee aina palautteen kohdetta, ei palautteen antajaa. Ole siis aina kohtelias, asiallinen, mutta tiukka. Muuten palautettasi ei joko oteta vastaan, tai sillä ei ole mitään väliä. Palaute on vaikeaa ottaa vastaan, joten älä ihmettele jos joku (esim. sinä itse) joskus harmistuu.
Palaute on käytännössä välttämätöntä oppimiselle. Ilman palautetta oppiminen on kuin samoilisi Lapissa ilman karttaa. Tarpeeksi pitkän ajan kuluessa voi päästä pitkällekin, mutta mitään varsinaisia takeita siitä minne päätyy ja koska, ei ole. Hyvä palaute on oppijalle vähän sama mitä kartta, kompassi ja kupillinen kuumaa lihakeittoa on vaeltajalle. Se ohjaa oikeaan suuntaan ja antaa voimia jaksaa.
Huono palaute taas voi johtaa harhaan, lannistaa ja turhauttaa. Huono palaute on kuin kuppi kuumaa lihakeittoa heitettynä vaeltavan kasvissyöjän kasvoille: sinällään ehkä kyllä terveellistä ja ravitsevaa, mutta sattuu perkeleesti ja mitään hyötyä siitä ei ole.
Mutta metaforat riittäkööt ja siirrytään asiaan!
Palautteen tarkoitus
Palaute on oppijalle tarkoitettua apua. Palautteen antamisella pyritään antamaan oppijalle realistinen arvio nykyisen suorituksen tasosta, osoittamaan tarvittavat jatkokehityksen kohteet ja ehdottamaan mahdollisia keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi. Erityisen hyvä palaute lisäksi kannustaa oppijaa parantamaan suoritustaan, sen mahdollistamisen lisäksi.
Palaute on aina oppijaa varten. Jos tarkoituksena on lähinnä esitellä omaa tietämystään, päästä ilkeilemään virheistä (olivat ne todellisia eli ei) tai päteä, silloin kyseessä ei ole palaute, vaan mulkkuilu. Mulkkuilu on ilmiönä huomattavasti vähemmän hyödyllistä palautteen vastaanottajalle kuin palaute, vaikka se sisältäisikin vain todenmukaisia huomioita arvosteltavasta asiasta.
Palautteen sosiaalipsykologia
Palaute on nimittäin aina herkkä paikka kaikille osanottajille. Oppija on esitellyt oman oppimistuloksensa, johon on parhaimmassa tapauksessa sijoittanut merkittävästi itseään. Palautteen vastaanottaminen on lähtökohtaisesti vaikeaa, koska panokset ovat oppijalla kovat. Tilanne on jännittävä, merkityksellinen ja epätasa-arvoinen palautteen antajan hyväksi.
Palautteen antajan on siksi lähtökohtaisesti osoitettava harvinaista hienotunteisuutta oppijaa kohtaan. "Suuri voima tuo mukanaan suuren vastuun" kuten kaikki Hämähäkkimiestä lukeneet tietävät. Palautteen antajalla on itsellä panoksena oma asiantuntemuksensa ja asemansa oppilaalle merkittävänä ja luottamuksen arvoisena henkilönä, joten palautetilanne ei ole hänenkään kannalta riskitön.
Palaute on herkkä paikka.
Palautteen muoto
Tämän takia palautteen muoto on tärkeää. Mitätöinti, tyrmääminen, epäreilu kohtelu ja oppilaan toimijuuden riistäminen käytännössä murskaavat kaikki toiveet saada palautteesta kovin suurta hyötyä irti. Näillä keinoilla epävarma palautteen antaja voi yrittää suojella itseään ja edellä mainittua omaa asiantuntijastatustaan, mutta oppijan näkökulmasta tilanne on huonoin mahdollinen. Asiattomasti annettu palaute on eksponentiaalisesti vaikeampaa vastaanotettavaa ja hyödynnettävää, kuin kohtelias palaute.
Tämä tarkoittaa harvinaisen vähän sitä, että palaute ei voisi olla suoraa tai etteikö virheistä voisi huomauttaa. Reiluus ja todenmukaisuus ovat yksiä varsin universaalisti hyvään opettajuuteen liitettyjä ominaisuuksia. Hyvä palaute on aina merkityksellistä ja tarkoituksenmukaista. Teksti voi olla kovaa, mutta sen pitää olla sitä aina aiheesta.
Toimijuuden riistäminen ansaitsee erityistapauksena ehkä vähän avaamista. Jos oppilaalle ei jätetä mahdollisuuksia puolustaa itseään tai mitään liikkumavaraa palautteen rautahäkissä, on kyseessä jotain, jota kutsun toimijuuden riistämiseksi. Sosiaalipsykologisesti tätä vältetään esimerkiksi käyttämällä minä -lauseita, välttämällä absoluuttisia totuuksia palautteessa ja tekemällä kysymyksiä. Esimerkki -osiossa palataan tähän.
Palautteen sisältö
Palautteen sisällön ja muodon vertaaminen on jonkin sortin muna-kana -ongelma. Palautteessa on aina kyse molemmista. Ilman merkittävää sisältöä palaute on täysin turhaa ja tyhjää, vaikka se olisi kuinka kauniisti muotoiltua. Hirvittävän paljon oleellisia asioita sisältävä palaute taas voi olla täysin mahdotonta vastaanotettavaa ja hyödynnettävää, jos palaute on ruokottomasti ja kaikin puolin rumasti esitettyä. Autismin kirjon oireita omaavat pystyvät mahdollisesti ottamaan tällaisen palautteen vastaan ja hyödyntämään sitä tehokkaasti, mutta kaikilta muilta se on vain liikaa vaadittu.
Palautteen sisältö keskittyy olennaiseen: hyvistä asioista kiitetään, huonoista huomautetaan. Tärkeisiin asioihin puututaan ensisijaisesti, toisarvoiset lähinnä mainitaan. Parannusehdotukset kuuluvat olennaisena osana hyvään palautteeseen.
Palautteen vastaanottaminen
Palautteen vastaanottaminen ei ole helppoa. Negatiivisen palautteen ei varsinkaan, ei vaikka se olisi muotoiltu kuinka asiallisesti ja kohteliaasti. Tässä kohtaa vastuu kuitenkin siirtyy oppijalle. Jos palaute on annettu rehellisesti, aiheesta ja tarkoituksenmukaisesti, se on velvollisuus hyödyntää. Tässäkin vaiheessa palautteen sisällöstä voi toki olla eri mieltä, mutta se on vain yksi tapa ottaa palaute vastaan.
Palautteen vastaanottaminen ei tarkoita sitä, että oppija muuttaa toimintansa välittömästi palautteen mukaiseksi. Palaute on vastaanotettu, kun sen sisältö on käsitelty, sisäistetty ja soveltuvin osin integroitu omaan osaamiseen. Joskus palaute on vain toinen mielipide, joka on mielenkiintoista kuulla. Joskus (esimerkiksi matematiikan suhteen) palaute voi yksinkertaisesti olla oikein, jolloin toiminta on pakko muuttaa sen mukaiseksi. Joka tapauksessa palaute on otettava vastaan vähintään yhtä asiallisesti, kuin se on annettu.
Palautteen antaminen ei ole helppoa. Hyvän palautteen ei varsinkaan. Tämän takia oppijalla voi nähdä olevan vahva velvollisuus yrittää hyödyntää saamansa palaute mahdollisimman tehokkaasti. Sillä ei ole varsinaisesti väliä, tarkoittaako se toiminnan muutosta palautteen mukaiseksi vai yhä vahvemmin oman päänsä pitämistä.
Esimerkkejä: Oppilas on tuonut opettajalle näytille tekemänsä pienoismallin autosta, josta puuttuu yksi rengas, liima on tuhrinut tuulilasin ja pinta on vähän naarmuilla. Pienoismalli on kuitenkin harvinaisen tarkka kopio alkuperäisestä aiheesta.
Opettaja1: "Miks sää tuot tän nyt mulle? Pinta on aivan riekaleina, miten tällaisen kehtaa kukaan tuoda näytille? Tuulilasi on myös niin rähmässä ja rengas puuttuu, että tämä auto on varmaan ollut suunnilleen samanlaisessa kolarissa, kuin mitä sun käsityön numero just nyt. Kylhän se autolta näyttää, mutta kuka tahansa nyt auton saa aikaiseksi. En mää tätä pahalla sano, mutta anteeks nyt vaan, hylsy tulee, ellet korjaa."
Opettaja2: Miks sää tuot tän nyt mulle? Tarkoitan ihan sillä, että huomaat varmaan itekin, että tätä ei vaan voi sanoa vielä valmiiksi. Tästä tulee aivan todella hieno pienoismalli, mutta ensin vain on pakko korjata toi puuttuva rengas, puhdistaa toi tuulilasi ja minusta tuo pinta kannattais maalata uudestaan. En voi päästää tätä läpi tämmöisenään, mutta kokeile vaikka tota tinneriä tohon tuulilasiin, se vois auttaa heti jo jonkin verran.
Purku: Molemmat opettajat osoittaa kaikki virheet ja antaa kiitosta hyvistä puolista, mutta tekevät sen omalla tyylillään. Ensimmäinen opettaja soveltaa mitätöintiä ja toimijuuden riistämistä monella tasolla. Ns. anteeksi pyytäminen hirveän muussaamisen jälkeen on hyvä esimerkki toimijuuden riistämisestä: "Sanoin jo sori ja että en yrittänyt olla ilkeä, miten voit olla niin pikkumainen, että vielä muka ärhentelet siinä?"
Jälkimmäinen opettaja yrittää osallistaa oppilasta ja esittää asiat omina mielipiteinään. Hän on asiantuntija, jonka ei tarvitse keulia absoluuttisilla totuuksilla, vaan hänellä on varaa esittää perusteltuja mielipiteitä. Silti asiat sanotaan niin kuin ne on: hylätty tulee, ellei asioita korjata. Lisäksi tällä opettajalla on annettavana toimintaehdotus.
Jestas mikä opettaja.
Kiitoksia mielenkiinnostanne.
TL;DR laiskoille:
Hyvä palaute palvelee aina palautteen kohdetta, ei palautteen antajaa. Ole siis aina kohtelias, asiallinen, mutta tiukka. Muuten palautettasi ei joko oteta vastaan, tai sillä ei ole mitään väliä. Palaute on vaikeaa ottaa vastaan, joten älä ihmettele jos joku (esim. sinä itse) joskus harmistuu.
